Jokainen miettii jossain vaiheessa elämäänsä, mitä sitä tulevaisuudessa tekisi. On useita lapsuuden haaveita, esim semmoinen pieni toive, että olisi prinsessa ja näin edelleen. Kuitenkin se valinnan vaikeus alkaa tulla ja paniikki iskeä, jos ei tiedä yhtään mitä haluisi tehdä... Minulla se oli taas ollut pienestä pitäen jo tiedossa pieni haaveammatti, kampaaja. Tuli leikeltyä yhden jos toisenkin barbin hiukset ja omia myös.
Peruskoulun jälkeen pääsinkin opiskelemaan Hiusalaa Kouvolan ammattioppilaitokseen. Ja se olikin ollut minun ykkös vaihtoehtona, minne halusinkin.
Kolmen vuoden ainaka onkin ehtiny tapahtua, vaikka ja mitä.
Ensimmäisellä vuodella, muistan kun näin kolmosluokkalaiset, enkä ikinä uskonut pääseväni itse samalle oppimis tasolle heidän saavutuksiin. Ensinmäisen luokan epävarmuus näkyi ja huolestutti, että miten tästä selvitään. Kaikki oli aivan uutta ja mielenkiintoista. Tykkäsin mennä kouluun, kun tiesi, että kyllä sieltä vielä joskus valmistutaan ja saadaanki se toiveammatti. Opimme hiusten perusleikkauksia, permanentin tekemistä, värjäyksiä ja hiustenhoitoja. Ensimmäisellä vuodella meillä olikin jo ensimmäinen ammatinosaamisen näyttö, hoitonäyttö. Mistä kaikki suoristuivat erittäin hyvin.
Toisena vuonna olikin jo mukava mennä tuttuuun kouluun ja ympäristöön. Jatkoimme opiskelua tuttujen asioiden parissa ja tuli paljon uutta. Kampauksia, muodikkaita värjäyksiä, muodikkaita kihara käsittelyitä, muotoa ja tyyliä ja muodikkaita hiustenleikkauksia. Tutustuimme tuotteisiin ja kävimme paljon asiakaspalvelua. Meillä alkoi työssäoppimiset toisena vuonna ja viihdyin erittäin paljon työssäoppimisissa. Työssäoppimisissa todella huomasin, että tykkään alan töistä ja ala tuntuisi omalta. Itse tykkään paljon enemmän tehdä käytännössä, kuin istua ja käydä kirjallisesti asioita. Toisella vuodella meillä oli kampauksen ja edostuksen näyttö sekä muodikkaan kiharan näyttö.
Kolmantena vuotena kaikki alkoikin jo olla todella tuttua ja kertasimme kaikkea opittua ja aloimme hyödyntämään opittuamme ja tekemään töitä liiketyösmäisesti. Jatkoimme edelleen muodikkaiden värien ja leikkausten harjoituksia ja sovellimme niitä liiketyöhön ajallisesti ja rahallisesti. Kolmannella vuodella meillä oli kanssa työssäoppimista ja huomasin, että kun oli saanut itsevarmuutta ja tiesi mitä teki, tuntui, että asiakkaisiin sai luottamuksen ja heidän kanssaan oli paljon helpompi kommunikoida ja jännitys asiakkaiden väliltä hävisi. Olen pitkään ollut todella ujo, mutta olen saanut karkotettua ujouttanu pois ja saanut itsestäni paljon sosiaalisemman. Kolmas vuosi on aika urakka, koska meille tulee todella paljon ammatinosaamisen näyttöjä ja osasta näytöistä olemmekin jo suoriutuneet hyvin. Vielä on vähän jäljellä ennen viimeistä työssäoppimista ja kesää, mutta katsotaan miten tästä suoriudutaan ja saadaanko kaikki työt tehtyä ja opintoviikot suoritettua ja valmistunko Parturi-kampaajaksi!
